Jakso 43
Woltin tarina on monelle tuttu. 2014 perustettu yhtiö, 800 miljoonan euron rahoitus, yrityskauppa DoorDashille 2021–22 ja laajennus Deliveroon suuntaan. Tässä keskustelussa syvennytään kuitenkin siihen, mitä kulisseissa tapahtui rahoituksen, paineen ja päätösten tasolla ja mitä Miki Kuusi itse pitää tärkeimpinä oppeina perustajalle.
Kuka, mistä, miksi?
Miki on 36-vuotias Woltin kanssaperustaja ja entinen toimitusjohtaja, jonka polku kulki Aallon startup-yhteisöstä Slushin läpimurtoon ja Supercellin varhaiseen ytimeen. Woltin ydinajatus syntyi kahden vuoden hautomisesta: “Internetistä tulee osa kaikkea. Mitä se tarkoittaa kivijalalle, ravintoloille ja kaupungeille?” Mikin hypoteesi oli, että paikallispalveluissa muutos alkaa ruoasta, koska se on iso, toistuva ja paikallinen tarve.
The Struggle: paine, ahdistus ja psykologian johtaminen
Ensimmäiset vuoden Woltissa olivat paineistettuja. Woltin alussa rahan pyytäminen sijoittajilta tuntui Mikistä vaikealta. Seed-rahoituksen jatkossa palkat jäivät foundereille hetkeksi maksamatta, A:n jälkeen keho reagoi paineisiin voimakkaasti ja B:n kynnyksellä olo oli “veden alla”. Lohtua tilanteessa toi Ben Horowitzin kirja The Hard Thing About Hard Things, jonka mukaan toimitusjohtajan tärkein työ on johtaa omaa psykologiaansa. Se tarkoittaa rehellistä tilannekuvaa ja jaettua taakkaa.
Slush opetti Mikille, että ongelmia ei kannata kantaa yksin. Woltissa Mikin periaatteeksi tulikin, että hän jakoi kaikki raskaat huolet perustajien, hallituksen ja avainneuvonantajien kanssa. Tämä ei karkottanut ihmisiä, vaan sitoutti heidät. Kun ydinporukalla on sama perspektiivi, ongelmiin löytyy ratkaisuja ja pahastakin aallosta tulee yhdessä hallittava.
Luottamus sijoittajiin ja sen realiteetit
Luottamus on “consistency over time”. Se syntyy, kun sanat ja teot kohtaavat, ja sitä koetellaan erityisesti kahdessa tilanteessa, rahoituskierroksilla ja exitissä. Noissa tilanteissa kaikilla on oma intressi. Rahoituskierroksilla parhaat sijoittajat ovat ne, joiden menestys ei ole kiinni juuri sinun menestyksestäsi. Tällaisilta sijoittajilta löytyy pidempi pinna, vähemmän puristusta ja enemmän “founder-first”-otetta.
Silti ristiriitoja tulee. Woltin C-kierroksen yhteydessä ehtojen “siivoaminen”, jotka olisivat myöhemmissä megakierroksissa kääntyneet kaikkia aikaisempia sijoittajia vastaan, herätti kipua. Olennaista on käsitellä erimielisyydet auki, sopia ja jatkaa matkaa. Kukin tarvitsee tavan päästä näistä kolhuista yli, saada ne ulos systeemistään, pitkävihaisuuteen kun ei ole aikaa.
Rahoituskierrosten peli – missä kaikki on kilpailua
B-kierros oli tulikaste rahoituksen keräämisen saloihin Mikille ja Rikulle. C-kierroksella peli jatkui, mutta nyt Miki jo tiesi miten sitä pelataan. Laurel Bowdenin neuvo valuaatiosta kiteyttää pelin hengen rahoituskierroksilla: “Your job is to create competition. Competition creates the price.” Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrittäjän kannatta aloittaa matalalta, avata laajan valuaatiohaarukan ja hankkia ensin vähintään kaksi vaihtoehtoa. Vasta kun kahta vaihtoehtoa voi kilpailuttaa, syntyy todellista neuvotteluvoimaa. Liian kunnianhimoinen pyyntö kierroksen alkuun sulkee ovia ennen kuin kukaan viitsii syventyä sijoitusmahdollisuuteen. FOMO on seuraus, ei strategian korvike.
Tärkeä nyanssi on myös ajallinen perspektiivi. Jos tänään luvattu kasvu toteutuu puolen vuoden päästä, tämän päivän “kalliskin” arvostuskerroin voi huomenna näyttää kohtuulliselta. Perustajan tehtävä on rakentaa uskottava polku huomiseen, sekä tarinalla että numeroilla.
DoorDash-diili ja kun pankkiirit eivät pääse sopuun
Woltin ja DoorDashin yhdistymisneuvottelut neuvottelut katkesivat prosessin aikana. Investointipankkiirit eivät päässeet diilin yksityiskohdista sopuun ja diili kaatui. Seuraavana päivänä kaksi perustajatoimaria – Tony ja Miki – soittivat toisilleen ja ratkaisivat erimielisyydet tunnissa.
Syynä investointipankkiirien epäonnistumiseen oli se, että Miki ei halunnut myydä, kun keskusteluihin lähdetiin. Kun Miki oli diilin kaaduttua yön yli mietittyään tehnyt henkilökohtaisen päätöksen siitä, että juuri tämä reitti mahdollistaa suuremman vaikutuksen seuraavassa kehitysvaiheessa, sopu diilistä löytyi perustajien välillä nopeasti.
Mitä Mikin ja Woltin tarinasta jää käteen perustajalle?
Ensimmäinen johtopäätös on psykologinen. Älä jää yksin. Sano ongelmat ääneen, jaa ne ydinporukan kanssa ja rakenna rutiini, jossa vaikeatkin asiat selvitetään ajoissa.
Toinen on peliteoreettinen. Valitse taistelusi ja rakenna aina kaksi vaihtoehtoa. Vasta silloin syntyy hinta ja ehdot, jotka kestävät myös seuraavat rahoituskierrokset.
Kolmas on luottamuksen hoito. Hyväksy, että rahoituskierrosten ja exittien hetkellä intressit voivat erota ja siksi kokemus sekä “pitkä pinna” ovat kultaakin kalliimpia.
Woltin polku laajeni ruoasta kaikkeen kotiin kannettavaan, ja nyt kotiinkuljetuksesta eteenpäin. Kun missio on kirkas, eikä päämäärä ole “kierros” vaan arvo asiakkaalle, sijoittajalle ja tiimille, jaksaa kantaa myös ne ajanjaksot, jolloin mielirauha on kortilla. Kuten Miki sanoo, turpaan tulee varmasti.